Taiteellinen portfolio

Näytteleminen

Teatteri on elämää. Teatteri on taikaa. Teatterissa fiktiosta tulee faktaa – fantasiastakin tulee totta. Teatterissa parasta on yleisön kanssa jaettu tarina, joka elää siinä hetkessä ihan oikeasti. Siinä piilee teatterin valtava voima herättää tunteita ja vaikuttaa. Musiikkiteatteri on itselleni rakkauslaji, sillä live-musiikki syventää esityksen vaikuttavuutta entisestään. Henkilöhahmojen kohtaloihin sukeltaminen täydentää minua. Näyttelijänä pyrin syttymään sisäisesti. Minulle tunteet ovat tärkeä kiinnekohta itseni ja esittämäni henkilöhahmon välillä. Olenkin varsin analyyttinen: teen paljon ajatustyötä etukäteen ja tutustun sitä kautta hahmooni ja hänen tarinaansa. Viime aikoina olen opetellut myös fyysisempiä lähestymistapoja näyttelemiseen. Pienikin kehon asennon tai äänen muutos voi synnyttää merkityksiä. Vuosien mittaan olen alkanut rakastaa valmiiden esitysten lisäksi myös prosessia; työryhmän hitsautumista yhteen, tarinan heräämistä henkiin pala palalta, yhteisiä oivalluksia, keskinäistä inspiraatiota ja toisilta oppimista. Aina oppii jotain uutta. Se onkin näyttelemisen siunaus ja kirous – koskaan ei voi tulla valmiiksi.

Valittuja teoksia

Väkivaltakunta (2022)

Ohjaus: Arvo Jean-Michael Saarinen Käsikirjoitus: Työryhmä ja Arvo Jean-Michael Saarinen

Väkivaltakunta on devising-tyylillä toteutettu nykytanssia ja näyttämöväkivaltaa yhdistelevä action-komedia, jota täydentävät lattian ja takaseinän valtaamat projisoinnit. Esitys nojaa joukon voimaan yksilöiden sijaan. Teos kertoo tarinan maailmasta, jossa kansalaiset kyllästyvät politiikan hitaisiin rattaisiin ja kehittelevät uuden yhteiskuntamallin: kaikki konfliktit ratkaistaan helposti ja nopeasti väkivallalla.

Väkivaltakuntaa tehdessä pääsin omaksumaan uutta liikekieltä näyttämöväkivallan muodossa. Se on tarkkaan koreografioitua yhdessä kaverin kanssa tapahtuvaa liikehdintää, joka vaatii herkeämätöntä keskittymistä. Tällainen työskentely hitsasi työryhmää vielä eri lailla yhteen kuin muunlainen teatteriprojekti. Fyysisyyteni näyttelijänä kehittyi tässä projektissa aimo harppauksen, minkä takia tämä on yksi merkittävimmistä jutuista, joissa olen ollut mukana.

Esitin Väkivaltakunnassa useita pieniä rooleja sekä yhden koko esityksen läpi kulkevan kehityskaaren omaavan roolin, joka oli Suomen presidentti. Presidentti vastustaa alkuun ajatusta väkivallasta, mutta hävittyään ensimmäisen kamppailunsa ja esityksen mentyä läpi eduskunnassa, hän sisuuntuu ja alkaa harjoitella tosissaan. Lopulta hän haastaa muidenkin maiden presidentit ja päätyy koko maailman valtiaaksi. Presidentti ajautuu hulluuden partaalle huumaantuessaan voimistaan. Rooli oli valtavan mielenkiintoinen, sillä minua kiinnostaa näyttelijänä ihmisen kyky pahuuteen ja etenkin se, kuinka henkilö perustelee pahat teot itselleen.

Useampien pienempien roolien tekeminen oli omalla tavallaan haastavaa, sillä vaikka lava-aika on pienempi, eivät henkilöt ole pienempiä. Tiuhaan tahtiin vaihtuvien hahmojen omaksumisessa auttoi vahvat fyysiset ratkaisut; ne pitivät minut kiinni kulloinkin toiminnassa olevassa henkilössä, ja muut ominaisuudet seurasivat perässä.

Kuvat: Aalto Puutio

Karmiva karnevaali (2021)

Ohjaus: Veera Herranen

Karmiva karnevaali on halloweenin aikaan sijoittuva tapahtuma Tampereen Särkänniemessä. Syksyllä 2021 siellä aloitti toimintansa Circus Hysteria, jossa olin esiintyjänä. Circus Hysterian hahmoina kiersimme alueella yleisön seassa ja kävimme muutaman kerran illassa esittämässä performanssin päälavalla.

Herrasen ohjauksessa hahmot rakennettiin oman itsemme päälle palanen kerrallaan. Pidin tällaisesta työtavasta ja aion käyttää vastaavaa myöhemmin omissa ohjauksissani. Harjoituskausi oli lyhyt mutta kehittävä. Ehdimme tulla hahmojemme kanssa niin tutuiksi, että kykenimme niiden nahoissa improvisoimaan yksin ja yhdessä yleisön joukossa monta tuntia päivässä. Tietyllä tavalla hahmotyöskentely muistutti klovneriaa: samalla tavalla kuin klovni, seuraa kauhuhahmokin yleisön reaktioita ja suhteuttaa lennosta omaa toimintaansa siihen.

Sukelsimme pelon syövereihin. Jaoimme kokemuksia ja tutkailimme pelkoa sekä tunteena että aiheena. Työskentely kauhuhahmona oli herkullisen haastavaa, sillä hahmot eivät saaneet puhua. Ilmaisu keskittyi fysiikkaan ja ilmeisiin. Ääniä sai toki päästää, mistä olin erityisen innoissani. Tutkailin tapoja päästellä rumia ääniä vahingoittamatta äänihuuliani.

Tapahtumassa minulla oli kaksi hahmoa: Tykinkuula, jonka saappaissa aloitin päiväni ja sahattu nainen, joka saapui paikalle illan hämärtyessä, kun pienimmät asiakkaat olivat useimmiten jo poistuneet alueelta. Tykinkuulasta tuli vilkas, räjähtävä hahmo, joka yhdessä hetkessä juoksi kiljahdellen ympyrää ja seuraavassa pysähtyi hakkaamaan päätään seinään. Sahattu nainen kantoi mukanaan laatikkoa, jossa oli kiinni verinen saha. Hän oli kannibaali, joka pyrki piilottamaan nälkänsä, ettei pelottaisi uhrejaan pois.

Kuva: @pultsiphoto

Indran korva (2021)

Ohjaus: Terhi Meriläinen

Indran korva oli audiovisuaalinen teatterikuunnelma, joka toteutettiin upean telttamaisen rakennelman alla yleisön ympärillä. Esityksessä oli mukana kehorytmiikkaa, laulua, ääntelyä ja erilaisten esineiden monenlaista soittamista. Yleisö sai nauttia teoksesta halutessaan katsellen tai pelkästään kuunnellen. Indran korva oli poikkeuksellinen teos, joka haastoi tavallisen tarinankerronnan keinot. Katsojapalaute oli ylistävää. Katsojat päätyivät keskenään erilaisiin maailmoihin, mikä on ainutlaatuista teatteriyleisössä. Olimme työryhmänä teoksesta valtavan ylpeitä. Alla kooste esityksen äänimaailmoista.

Tapahtukoon sinun tahtosi -lyhytelokuva (2018)

Käsikirjoitus ja ohjaus: Emma-Lotta Kiuru

1900-luvun alkuun sijoittuva Tapahtukoon sinun tahtosi on toistaiseksi suurin kameratyöni. Esitin siinä Loviisaa, rovastin uutta vaimoa, joka kovasta yrittämisestä huolimatta ei tule raskaaksi. Lapsettomuuden kanssa kipuilevaa Loviisaa ahdistaa myös edellistä vaimoaan sureva aviomies, joka kohtelee Loviisaa huonosti. Lopulta Loviisa alkaakin odottaa vauvaa, muttei haluaisi kasvattaa sitä miehensä kanssa. Hän voimaantuu taloon saapuvan kotiapulaisen myötä, ja lähtee ovet paukkuen pois väkivaltaiseksi käyneen miehensä luota. Tätä epookkielokuvaa tehdessä sain hyvää oppia kameratyöskentelyn intiimiydestä verrattuna teatterin näyttämöön. Lisäksi pääsin syventymään vanhaan käyttäytymisnormistoon ja ajattelumalleihin, jotka eivät tänä päivänä enää toimi samalla tavalla.

Roolista näytteitä show reelissani.

Tyttö ja herra K

Käsikirjoitus ja ohjaus: Arvo Jean-Michael Saarinen

Oman teatterini, Teatteri Iriksen, tuotannosta nostan esiin mustavaloteatteriteoksen Tyttö ja herra K. Lähdimme kunnianhimoisesti tekemään Suomessa ennenäkemätöntä kokonaan mustavaloteatterin keinoin toteutettua näytelmää. Kokoperheen esitys käsitteli kuolemaa kauniilla tavalla tuoden lavalle pohjoismaisen mytologian hahmoja virvatulista vanhoihin jumaliin. Esitys sisälsi näyttämötaistelua, tanssia ja musiikkia. Oli täysin uudenlaista työskennellä pimeässä. Pimeys avasi uusia mahdollisuuksia tehdä teatterin taikaa. Esitin teoksessa Ilmatarta, virvatulta ja luurankoa. Virvatuli ja luuranko olivat hahmoina hyvin fyysisiä ja kuuluivat molemmat osaksi ryhmää, joilla oli omat liikekielensä. Ilmatar oli hahmona staattisempi, joten hänen kohdallaan sain keskittyä ääni-ilmaisuun ja voimallisen sisäisen energian kasvattamiseen.

Musiikki ja ääni

Musiikki on ollut elämässäni laulamisen kautta lapsesta saakka. Laulelin pienenä omia sävelmiäni, hieman isompana imitoin suuria poptähtiä kuten Britney Spearsia. Laulutunnit aloitin yläasteikäisenä. Peruskoulun jälkeen menin Cygnaues-lukioon musiikkilinjalle. Niihin aikoihin musiikkimakuni muuttui raskaammaksi, ja huomasin, etten kykenekään osaamillani tekniikoilla laulamaan mieleistäni musiikkia. Tarvitsin uudenlaista opetusta.

Suomen Teatteriopiston musiikkiteatterilinjalla Petra Karjalainen tutustutti minut CVT:n (Complete Vocal Technique) saloihin, mikä avasi täysin uusia laulullisia ovia. Samoissa opinnoissa toisena lauluopettajana toimi Arla Salo, joka edustaa Estill-tekniikkaa. Molemmat näistä tekniikoista pohjaavat anatomian tuntemukseen ja käsittelevät laulamista lihastyön kannalta. Käsitykseni laulamisesta mullistui täysin. Tähän päivään saakka olen jatkanut Karjalaisen ja Salon opissa vuorotellen. Toivon jossain vaiheessa saavani itse opettaa samoja tekniikoita eteenpäin. Estill-kursseilla käyn myös aina, kun Tim Richards saapuu Lontoosta Suomeen niitä pitämään.

CVT ja Estill innoittivat minua pureutumaan ihmisääneen tarkemmin. Aloitin syksyllä 2021 käymään vokologian kursseja Tampereen avoimessa yliopistossa. Haluan oppia äänenmuodostuksesta kaiken mahdollisen ja kehittää korvaani kuulemaan, mitä fysiologisesti tapahtuu. Vokologian opinnot tukevat suoraan laulamista ja päinvastoin. Ymmärrys äänenmuodostuksesta on auttanut minua ääninäyttelemisessä. Kesällä 2022 ääninäyttelin Jyväskylän yliopiston All Read -hankkeessa tehdyn oppimispelin kaikki yli 30 hahmoa. Hahmoja kyseisestä pelistä on kuultavissa alla olevalla näytteellä.

Ääninäyttelemisen lisäksi haluaisin tehdä äänitöitä myös mainoksissa sekä lukea äänikirjoja. Alla ääninäyte, jossa pätkiä tämänkaltaisesta äänityöskentelystäni.

Rakastan laulaa musikaalilauluja; niihin sisältyy aina kunnollinen tarina. Ne voivat edustaa mitä tahansa genreä, joten laulajalta vaaditaan monipuolisuutta. Laulajana haluankin ääneni ja repertuaarini olevan mahdollisimman moniulotteinen. Suurinta herkkua minulle ovat isot ja voimalliset kappaleet, joita laulavat esimerkiksi Frozenin Elsa ja Wickedin Elphaba.

Kirjoitan myös itse musiikkia. Tällä hetkellä työn alla on säveltää Sakari Topeliuksen Lintu Sininen -satunäytelmään laulut sekä samalla modernisoida käsikirjoitus tämän päivän lapsille, ja aikuisillekin, sopivammaksi. TAMKissa opiskellessani kävin Introduction to Songwriting -kurssin, jossa sain hyvää oppia ideoideni eteenpäin viemiseksi. Kurssin lopuksi syntyi ensimmäinen kokonainen kappaleeni Eraser, jonka voi kuunnella alta.

Samalta kurssilta löytyy toinenkin näyte sävellyksistäni. Siihen olen kirjoittanut sanat sekä melodian.